

Esiintyjät




















Työpajat ja taide

Mantra is the use of sound to affect consciousness; man means mind and trang means wave or projection. We all have different kind of mantras in our lives that we vibrate silently or out loud. Everything we vibrate creates the world we live in. In this workshop we get to know a little bit of the meaning of mantras and our own sound current (Naad) and their meaning. We will chant together and explore some mantra meditations.
Ohjaajana koulutettu kundaliinijoogan opettaja (KRI) Miia Ritola. Miia on Kundalini Research Instituten ja Karam Kriyan kouluttama kundaliinijooga opettaja (RYT260).
Miia on hyvän ja kokonaisvaltaisen elämän puolestapuhuja. Hän uskoo kehon, sielun ja mielen kokonaisuuteen. Hänen intohimonaan on auttaa ihmisiä löytämään tuo yhteys omaan elinvoimaan ja sisältäpäin kumpuavaan onnellisuuteen, joka arjen pyörityksessä usein katoaa.



rumpumatkallaan omaan sisäiseen maailmaasi ja oman viisautesi lähteille. Kohti oivalluksia ja syvempää tietoa itsestäsi, ympärilläsi olevasta ja kaikesta siitä, mikä on merkityksellistä nähdä ja kuulla juuri sillä hetkellä. Sinne, minne sinun juuri sillä kerralla kuuluu mennä ja joka on itsesi parhaaksi.
Rumpu- ja äänimatka tapahtuu tunnelmallisessa kodassa hiljaisuudessa tulen ympärillä silmät kiinni istuen. Työpajaan mahtuu sen verran ihmisiä, että kaikilla on oma paikka, jossa on hyvä olla. Sinun ei tarvitse tietää, osata tai olla mitään. Riittää kun saavut paikalle, hengität, päästät irti kaikesta ja antaudut äänen kuljetettavaksi turvallisessa ja hyväksyvässä tilassa. Rumpumatka voi synnyttää uusia oivalluksia, auttaa energiaa virtaamaan paremmin, selkeyttää erilaisia elämän teemoja, nostaa esiin sisäisiä tuntemuksia, käynnistää puhdistumista tai vain yksinkertaisesti antaa mahdollisuuden hetken pysähtymiselle keskellä
festivaaleja. Rumpumarkalla saadut tiedot, oivallukset ja merkitykset voivat tulla osallistujalle kuvina, ääninä, yllättävinä ajatuksina, kehollisina tuntemuksina, tunteina, liikkeenä tai puhtaana tietona.
Rumpu on voimakas soitin ja se resonoi vahvasti kehossa. Sen alkukantaisuus vaikuttaa usein hyvin vahvasti sellaisiin osiin itsestämme, jotka ovat ehkä olleet unohduksissa. Rumpua on käytetty vuosituhansien ajan eri kulttuureissa seremonioissa, rituaaleissa sekä erityisesti hoitamisessa, näkyjen ja tiedon hakemisessa.
Sonja Saagaia on taiteilija, ääni- ja rumpumatkojen vetäjä meditaatio-ohjaaja, transformaatiokätilö, intuitiivinen hoitaja, tapahtumanjärjestäjä, piirien vetäjä, tilanpitäjä ja kanssakulkija. Henkisen polun kulkija shamanistisella kutsumuksella.
Sonja käyttää rumpua ja ääntä mm. osana hoitotyötään. ”Haen rumpuni avulla tietoa sekä välitän ääneni ja rummun kautta energiaa, joka vaikuttaa jokaiseen omalla tarkoituksenomaisella tavallaan. Usein matkani koskettavat syvästi juuria ja ovat hyvin puhdistavia. Oman äänen vahvistaminen ja oman voiman löytyminen ovat minulle erityisesti lähellä sydäntä ja osa omaa polkuani. Olen itse löytänyt niiden
avulla yhä laajentuneemmat tietoisuuden tasot ja parantanut itseäni monella eri tasolla. Sitä tietoisuutta ja oppejani haluan jakaa myös muille luomalla tiloja, joissa pääsee kokemaan sekä luomaan. ”
Ennen äänimatkaa on lyhyt alkupiiri ja ääni ja -rumpumatkan jälkeen on jakopiiri, jossa jokainen voi halutessaan jakaa kokemaansa. Arvioitu kesto 1,5 h -2 h – Riippuen osallistujien määrästä. Turvallisen ja todellisen matkan varmistamiseksi, ehdoton edellytys osallistumisesta vain päihteettömänä.

Esityksessä voi kokea revontulten vaiheita ja luonnonilmiöitä viulumusiikin, tanssin ja visuaalisten elementtien kautta. Äänimaailman loihtii viulisti Anniina, joka improvisoi säveltämänsä musiikin viemänä. Tanssija Pian performanssi on herkässä suhteessa musiikkiin, hän on kuin luonnonvoima tanssiessaan moniaistisia asusteita liikutellen.
Työpajassa revontulitunteet siirretään mehiläisvahaväreillä puupinnalle, ja osallistujat pääsevät Minnan ohjauksessa itse kommunikoimaan loitsutulien kielellä. Solekko Festeillä työpajassa tehdään yhteisteos: juhlakansa voi kokeilla meditatiivista mehiläisvahatekniikkaa tuohelle ja jättää loitsunsa kasvavaan teokseen.
Maisemapiiri on rovaniemeläinen neljän naisen poikkitaiteellinen kollektiivi, joka yhdistää musiikkia, tanssia ja visuaalista taidetta. Mukana on viulisti Anniina Poikela, tanssija Pia Lindfors, kuvataiteilija Eliina Hurtig ja muotoilija Minna Kovero. Yhdessä he kehittävät intuitiivisia työskentelytapojaan luodakseen pohjoisuudesta kumpuavia performansseja ja taidetyöpajoja sekä niiden yhdistelmiä.

Lapissa on yli 200 000 tuhatta poroa ja niille kasvaa uudet sarvet joka vuosi. Poronsarvi on mielenkiintoinen maalausalusta, koska se voi olla monen kokoinen ja mallinen. Maalaamme poronsarvia akryylimaaleilla ja koristelemme niitä myös UV-maalein - vain mielikuvitus on rajana! Maali kuivuu nopeasti ja on hajuton.

Kristianin artesaaniyritys The Saga Of You loihtii niin korut kuin mittatilaustyönä tehdyt asusteet ja vaatteetkin juhlistamaan yksilöllistä kauneuttasi.

Työpajan ohjaa Lempi Siimeksen yrittäjä, Elina.

Tässä laulutyöpajassa muodostamme yhteisen kylän, käymme läpi lauluasentoa, hengitystekniikkaa ja teemme lämmitteleviä äänenavausharjoituksia. Tunnustelemme miten oma keho toimii, mitkä ovat lauluinstrumenttimme eri osa-alueet ja tutustumme kehoresonanssiin. Jaamme myös keskenämme pitäen tilaa toisillemme, kuuntelemme ja tulemme kuulluiksi. Yhteislaulu on syvää kommunikointia. Lähdemme improvisoimaan, leikkimään ja liikkumaan sekä maalailemaan yhdessä äänimaisemaa ryhmässä. Kun luomme yhdessä turvallisen ja sallivan tilan, voivat äänemme myös vapautua.
Magdalena, artistinimeltään Vaskilintu, on vokalisti ja rituaalimuusikko. Magdalenaa inspiroivat parantavat terapeuttiset aspektit seremoniallisessa musiikissa sekä kehollistettu holistinen äänityö.
Magdalena aloitti musiikillisen polkunsa Kansallisoopperassa lapsena. Hän kiinnostui uudelleen musiikista, äänenkäytön parantavista ja terapeuttisista 2016. Häntä inspiroivat artistina myytit sekä yleismaailmalliset sieluun kurottavat muinaiset alkuvoimaiset äänimaisemat.
Magdalena esiintyy artistinimellä Vaskilintu LOVI Ritual duossa. Hän on viettänyt aikaa tutustuen vanhoihin parannustraditioihin ja työskennellyt eri puolilla maailmaa mm. Intiassa, Ecuadorissa, Kolumbiassa ja Meksikossa. Magdalena on opiskellut 2020 Nada Yogaa, eli joogista äänenfilosofiaa Pohjois-Intiassa.
Hän on fasilitoinut holistisia äänityöpajoja 2019 vuodesta alkaen. Magdalena pitää ääniretriittejä, kursseja, työpajoja ja piirejä keikkojen ja konserttien lisäksi.
Magdalena oli mukana 2021 keväällä YLE Areenan dokumenttisarjassa Spirituaaliset: Rituaalimuusikko.
Lisäksi Magdalena toimii tällä hetkellä kulttuuri - ja opetusministeriön tukemassa Vuodenkierto projektissa mukana taiteilijana ja tiedottajana.

Työpajan ohjaa Lempi Siimeksen yrittäjä, Elina, joka rakastaa käsillä tekemistä ja uusien juttujen oppimista.

Pekka Laukkanen on joensuulainen medianomiopiskelija ja kuvataiteilija. Pekan intohimona on taiteen kautta luoda näkyviin myyttejä ja fantasiaa, värikkäiden maalausten ja piirrosten kautta.

Jokainen osallistuja saa täten tuoda palasen omaa maailmaansa ja toiveitaan osaksi maisemaa, jossa kohtaamme. Kerromme omia tarinoitamme, jotka kulkevat tuulen mukana. Manifestoidaan itsellemme, toisillemme ja koko maailmalle hyvää tuulta!
Työpajassa on tarjolla kierrätyskankaita, työskentelyyn tarvittavat välineet sekä ohjausta. Toteutamme kuviot superhelpolla taidegrafiikan tekniikalla, ns. monotypialla. Lisäksi voit tehdä itse sabluunoita tai maalata vapaalla kädellä.
Lippunauhan tarkoitus on siirtyä jatkamaan matkaansa seuraavan vuoden Solekko Festiin.
Työpajassa on esillä kanadalaisen Hazel Bell-Kosken taidokkaita lippusiimoja meille inspiraatioksi. Hazel on yhteisötaiteilija, hän nimeää itsensä findiaaniksi, hänellä on anishnabee-suomalainen tausta. Työpajan ohjaavat Dalva Lamminmäki ja Pekka Laukkanen.
Dalva Lamminmäki on joensuulainen perinteentutkija (FM). Hänen erityinen mielenkiinnonkohteensa on kansanparannus sekä suomalainen mytologia ja kansanusko. Hän tekee erilaisia yhteisöprojekteja musiikin ja kuvataiteen parissa Kanadassa, Iso-Britanniassa ja Islannissa. Lisäksi hän opettaa suomalaista henkistä perintöä muinaisen maailmankuvan, kansanperinteen ja -uskon, myyttisen tiedon ja tapojen valossa erilaisissa kansainvälisissä yhteisöissä sekä luennoi aiheista. Lisää Dalvan projekteista www.folkloristontheroad.com
Pekka Laukkanen on joensuulainen medianomiopiskelija ja kuvataiteilija. Pekan intohimona on taiteen kautta luoda näkyviin myyttejä ja fantasiaa, värikkäiden maalausten ja piirrosten kautta.
Lippunauhoilla on syvät perinteet eri kulttuureissa ja henkisissä traditioissa. Esimerkiksi rukousliput liehuvat perinteisesti tiibetiläisten temppelien ja stupien lähistöllä sekä Himalajan vuoriston solissa. Tiibetinbuddhalaiset ovat vuosisatojen ajan ripustaneet lippuja koteihinsa ja henkisiin harjoituspaikkoihin tuodakseen sinne hyvää energiaa. Liput ovat värikkäitä kangassuikaleita, joihin on kirjoitettu pyhiä lauseita tai mantroja sekä piirretty hyväenteisiä vertauskuvia. Rukousliput voidaan laittaa joko sisätiloihin tai ulkoilmaan. Kun liput ripustetaan ulos, ne aktivoituvat ja niihin kirjoitetut hyvän toivotukset kulkeutuvat tuulen mukana eri suuntiin. Sanotaan, että rukousliput tuovat onnea, pitkän iän ja hyvinvointia lippujen ripustajalle ja heille, jotka ovat niiden läheisyydessä.
Suomensukuisten kansojen (Mm. Marit, Hantit,Udmurtit) ikivanhoihin tapoihin on kuulunut syvä ja kunnioittava suhde ympäröivään luontoon ja etenkin puihin. Puille uhrataan ripustamalla oksille lankoja, nauhoja, luita, nahkoja, kankaita, kalloja, jättämällä puiden koloihin, rakoihin ja onttoihin kohtiin lahjoja, sitomalla puiden ympärille lankoja. Erilaiset kankaat ovat uhreja ja viestin viejiä.
Virossa vanhat tavat elävät etenkin maauskovaisten keskuudessa ja tapana on ripustaa hiisilehtoihin värikkäitä nauhoja tai muita koristeita. Niillä tarinoiden mukaan haetaan yhteyttä puuhun tai metsään. On myös uskomuksia, että nauhan kautta voi toivoa terveyttä ja voimaa puulta ja metsältä.
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen parissa tunnetaan samantyyppistä puiden palvontaa ja kunnioitusta, missä puihin ripustetaan erilaisia nauhoja pyhän merkiksi ja viesteiksi.
Koristettu pyyheliina, käspaikka, tunnetaan perinteisesti ortodoksisen karjalaisväestön tekstiilinä. Käspaikat liittyvät myös muihin kulttuureihin, erityisesti venäläiseen ja ukrainalaiseen kulttuuriperintöön. Sitä käytetään myös runsaasti Itä-Euroopassa, esimerkiksi Romaniassa, Bulgariassa, Armeniassa ja Puolassa. Vastaavanlainen rituaaliliina tunnetaan laajalti muuallakin, ja sen juuret ulottuvat tuhansien vuosien takaisiin alkuperäiskansojen uskomuksiin. Muinaisten esiäitiemme kirjomat jumalattaret ovat myöhemmin muuttuneet Jumalanäidiksi ja suojelusenkeleiksi. Pyyheliinoja ripustettiin puiden oksiin ja niitä palvottiin – niillä oli uhrin merkitys puukultissa. Erityisesti karjalaisilla pyhät puut ja lehdot säilyivät varsin kauan esi-isien ja vainajien tyyssijoina, jonne uhri- ja lepytyslahjoina on tuotu ruokaa sekä liinoja ja kankaanpaloja. Näitä nimitettiin tuulipaikoiksi, itkuliinoiksi ja muistiliinoiksi.

Karaoken emännöi Ipsu Saari, joka on karjalaistaustainen joensuulainen. Vaikka karjalankieli ei hänen omassa suussaan vielä taivukaan, ovat karjalainen kulttuuri ja perinne tärkeä osa elämää hänen rakkaan mummonsa kautta. Mummo opetti jonkin verran karjalaisia sanoja Ipsun ollessa lapsi sekä jätti perinnöksi karjalaiset kirjontansa ja niiden mallit, mutta lähimmäksi sydäntä jäi se ilo ja huumori, jolla hän kohtasi ongelmat, sekä se lämpö, jota hän osoitti lähimmäisiään kohtaan. Ipsu kuljeskeli itsekin aikuistuttuaan samoilla seuduilla, kuin mummonsa Karjalassa rajan takana, lähinnä erilaisissa musiikkitapahtumissa kohdaten Venäjän karjalaisia heimosiskoja ja -veljiä ja näistä kohtaamisista kasvoi myös osa omaa karjalaista tarinaa.



Festit Könkhän kylässä
Lapin lyhyt kesä on parasta päättää kunnon hyvillä kyläfesteillä, joissa kailottavat niin paikalliset lahjakkuudet kuin lainatutkin. Tunturimaisemassa on rohki hyä heittää tanssiksi ja ilakoida illat pitkät. Muunki sorttista taidetta löytyy, ko vain musiikkia. Lapin vuudstokki on pienen paikallisen porukan pystyyn pykäämä lämminhenkinen ja rentomielinen fästi Loma-Paksun pihapiirissä ja pelloilla. Me ruukaamma sanoa, että tulet vieraana, mutta lähdet ystävänä.
Solekko laittaa leiri
Festivaalilipun hintaan sisältyy myös leiriytyminen. Leiriytymiseen tarkoitettu alue löytyy festivaalialueen välittömästä läheisyydestä, tarkemmin sanottuna pellolta ja leiriytyminen tapahtuu festivaalivieraiden omissa majoitteissa. Puita ei alueella valitettavasti ole, joten riippumattomajoitetta emme suosittele. Leirintäalueella ei ole järjestyksenvalvontaa, eikä sitä ole aidattu. Solekko tulla ja pykätä sellanen majapaikka, mikä itteä miellyttää - omine somisteineen, ruokineen ja juomineen.

Mitä sie tarvit mukhan?
Elokuun lopussa Lapissa voi olla vielä täysi kesä - tai jo varsin syksyinen tunnelma. Lämpötila saattaa olla mitä tahansa +25 ja 0 asteen väliltä ja siihen on syytä varautua hyvin, jotta juhlamieli ei latistu sopimattomien festarivarusteiden seurauksena. Pakkaa ainakin lämmintä vaatetta, sään kestävät kengät ja otsalamppu. Telttamajoittujille suositellaan lämpimästi makuualustaa, riittävän lämmintä makuupussia (3 vuodenajan).
Solekko tehä!
Tarjoa auttava kätesi ja tule fästeille talkoilemaan. Festivaaliviikonlopun aikana tarvitaan mm. liikenteenohjaajia, siivoojia, lipunmyyjiä ja EA-henkilöitä. Festarin rakentamiseen ja purkuun kaivataan apuja myös. Talkoolaisella on kaksi kuusituntista työvuoroa festareiden aikana (rakennus- ja purkuvuorot tietysti ennen ja jälkeen juhlien, eli festariviikonloppu on vapaa-aikaa) ja muutoin hän pääsee juhlimaan muitten muassa - ilmaiseksi totta kai. Leirintäpaikka kuuluu hänelle tietenkin myös ja talkoopäiville lämmin ateria. Lisäksi kestitsemme talkooväkeä sunnuntaina, festarin jälkeen kunnon karonkalla! Jos halajat mukaan meän värikkääseen ja lämminhenkiseen tiimiin, ni solekko laittaa sähköpostia tulehman!
Solekko saapua
Könkään kylä sijaitsee Kittilässä, Levin hiihtokeskuksesta 10 km pohjoiseen. Julkisilla liikennevälineillä pääsee aina Sirkkaan (siis Leville) saakka. Siitä eteenpäin toimivat mm. kimppa-, taksi- ja peukalokyydit.
Inarintie 172
99140 Kittilä
